Puhutaan että fitness voi johtaa esim. ortoreksiaan tai muuhun syömshäiriöön.Voin kertoa, että itse sairastuin 7. luokan keväällä anorexiaan. En ikinä ole ollut lihava tai muuten laihdutuksen tarpeessa, en. Harrastin tuolloin yleisurheilua, olin juuri alkanut saavuttaa hienoja tuloksia ja menestyä. Kuitenkin sairauden edetessä tulokset huononivat ja olin todella pettynyt itseeni. Loppujen lopuksi valmentajani kielsi minua tulemasta treenaamaan, koska olin niin laihassa kunnossa ja väsynyt. Laihduin parissa kuukaudessa melkein 15 kiloa. Olin suoraansanottuna kuolemassa. Jopa itse jollakin tasolla pelkäsin kuolevani samalla kun sairaus yritti vetää minua eri suuntaan,
Kävin läpi erilaisia hoitomuotoja, olin nuorten päiväosastolla, harjavallan sairaalassa ja sain erilaista keskusteluapua. Olin juuri vaihtanut koulua ja jouduin olemaan melkein puolivuotta poissa koulusta, mikä tuotti minulle myös suurta ahdistusta ja stressiä. Opiskelin salaa sairaalassa, koska hoitajani olivat kieltäneet minua. En halunnut jäädä jälkeen muista. Kävin sisäistä kamppailua itseni kanssa. Annanko sairauden hiivuttaa minut hiljalleen pois vai taistelenko. En ole luovuttaja. Päätin taistella. Jos päätän jotain, sen teen.
Painoni alkoi hiljalleen nousta, sairaalassa vietettyjen viikkojen jälkeen, mutta oma psyyke ei parantunut samassa tahdissa kuin fyysisesti parannuin, Hoitajani ihmettelivät nopeaa parantumistani ja olin vuodessa jo alimmassa normaalipainossa, ja osasin jopa välillä syödä normaalisti, kuten muutkin, ajattelin. Silti ruokailut ja syöminen olivat kuin pikku piru olallani ja vain minä tiesin omat kärsimykseni. Jatkoin taistelua läpi tunnemyrskyjen...
Yhdeksännellä luokalla olin aika hyvässä ja normaalissa kunnossa, urheilin ja söin, mutta se syöminen oli minulle vieläkin suuri ja hankala juttu. Keväällä taas kun pääsin yläasteelta sairaus yllätti minut ja olin taas hieman laihempi, mutta en paljoa. Halusin saada muutoksen, koska halusin urheilla ja syödä, saada lihaksia ja elää, mutten itse tienny miten saan balanssin elämääni ja mikä minulle olisi sopiva juttu. Kunnes yhtenä päivänä kirjoitin googleen "Personal Trainer Pori", ja ensimmäisenä sivulle tuli Ringan kuva! Ajattelin heti, että menenpäs lukemaan lisää ja löysin, että hän ja Jani valmentavat eri-ikäisiä ja eri tilanteissa olevia henkilöitä. Olin varma, että WellGo oli minulle se oikea juttu.
En tiedä, mutta se vaan tuntui niin hyvältä ja oikealta!
Lopulta menimme äidin kanssa keskustelemaan Ringan kanssa, ja kuullessani hänen menneisyyttään tajusin, että minustakin voi tulla noin todella upea ja vahva ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisestikkin ja voin nauttia elämästä, urheilla ja syödä! Sitähän minä olin halunnut.
Heti ruoka- ja saliohjelman saatuanu aloin tottelemaan ohjeita, vaikka kävi hiilareiden kanssa pieni moka (punnitsin aluksi lihat ja perunat/riisin kypsänä). Kuitenkin, sairauteni loppui kuin seinään. Olen saavuttanut hyviä tuloksia ja kehittynyt, muuttanut koko elämäntyylini ja päättänyt saavuttaa sen mitä haluan. Vaikka joskus syömishäiriöiset ajatukset saattavat tulla mieleen, osaan jo voittaa ne. Olen onnellisempi ja vahvempi KUIN KOSKAAN ennen!!! Tämä on sitä mitä haluan tehdä ja miten haluan elää. En olisi parempia valmentajia osannut kuvitellakkaan. Kiitos teille Jani ja Ringa kaikesta<3 Olen hyvin iloinen, kun saan olla osa WellGo:n ihanaa fitnessperhettä<3
Tällä halusin vain kertoa, että kaikesta voi selvitä ja kaikesta on mahdollisuus selvitä. Usko itseesi.
H A P P Y, S T R O N G, A N D L I V I N G M Y L I F E <3 never give up.
minä 8. luokan syksyllä (2012)
Minä nyt! 2015
