Kun heräsin viime torstaina, oli mun nenä ihan tukossa, päätä jomotti ja ihan järkyttävä olo oli, en olisi millään halunnut nousta sängystä ylös. Muhun oli iskenyt se joka vuotinen, jäätävä syysnuha. Ja mä ajattelin, että en nyt todellakaan jaksa tämmöstä. Olin ihan hermona, kun en päässy salille purkamaan paineita, piti nukkua suu auki niin, että aamulla oli ihan kuiva koko naama. En uskaltanut niistää, koska pelkäsin, että mun nenästä alkaa vuotamaan verta ja se olisi "ihan maailmanloppu", sillä en jaksaisi taas sitä 4 tunnin verenvuodatusta. Kun olin aivan liian ärsyyntynyt siihen kaikkeen aloin pohtia, että miksi? Miksi teen tällaisesta tavallisesta asiasta itselleni kamalan ison taakan ja paineen? Kaikki ihmiset ovat välillä hetken kipeänä ja sitten taas ollaan terveenä ja tehdään erilaisia asioita. Mietin, kuinka moni ihminen kärsii samaan aikaan kuin minä, jostain kamalasta taudista, sairaudesta, joko ohimenevästä tai koko elämän kestävästä. Kuinka moni ihminen valittaakaan niin pienistä asioista, kuin esim. nuha, päänsärky tai mikä tahansa pieni juttu, kun maailmassa ja ihmisillä tapahtuu paljon kamalampiakin asioita? Kun sitten illalla makasin siinä sängyllä enkä pystynyt nukkua, koska kaikki tuntui vaan niin epämiellyttävältä, mietin kuinka paljon pahemmissa tilanteissa olen itseni kanssa ollutkaan. Pieni ohimenevä flunssa on pientä niiden kaikkien ahdistuksien, itsetuhoisten tekojen ja ajatuksien rinnalla mitä minä ja moni muu olemme joutuneet kestämään. Joten päätin vain ajatella, kuinka terve olenkaan tällä hetkellä ilman tätä pientä flunssaa.
Pointtinani on, että terveys on ihan sairaan upea asia, Ihmiset ei mielestäni arvosta sitä tarpeeksi, vaan valittavat jokaisesta pienestä asiasta mikä nokan eteen osuu. (myönnän itsekin tämän.) Terveellinen ihminen on onnellinen. Se, että sinulla on terve mieli on upeeta. Terve kroppa, upeeta. Jokaisen pitäisi oikeasti olla super onnellinen jos on terve. Vaikka sulla ei olisi kaikki asiat ihan niinkun haluaisit tai toivoisit, jos olet perusterve ihminen,ole onnellinen, sillä jollaki täällä on todella paha olo itsensä kanssa, joku makaa sairaalassa letkuissa, joku saa tietää, että on enään 2kk elinaikaa ja ne toivoo, että ne olis niinkun sä. Mua ei haittaa vaikka en ookkaan siinä kunnossa missä haluaisin olla, mua ei haittaa jos multa löytyy pari liikakiloa sieltä sun täältä, koska mulla on hyvä ja terve olo. Saan treenata miten haluan, käyn koulua, voin juosta ja kävellä, puhua ja laulaa niin paljon kuin haluan. Mulla ei oo ollut niitä jäätäviä mahakipuja, joita mulla oli, kun söin todella vähän, mulla ei oo illalla sellanen olo, että en herää enää seuraavaan päivään, koska tuntui, että sydän lopettaa lyömästä. En pelkää tuollaisissa asioissa enää itseni puolesta. Mun mielestä silti jokainen ihminen saa kyllä tehdä töitä sen eteen, että on kokonaan terve. Jokaisella on omat vaikeudet ja tavoitteet itsensä suhteen, mutta kuinka mahtavaa onkaan kun tuntee itsensä terveeksi ja voi todeta sen todella itselleen.
Mä niin haluaisin auttaa ihmisiä, jotka kokevat elämässä samanlaisia asioita kun itse olen kokenut. Koska ainakin omasta mielestäni, juuri sellaisilta ihmisiltä jotka tietävät miltä jokin tuntuu, on parasta ottaa apua vastaan. Se, että on vaan lukenut kirjoista tai nähnyt sivusta, ei oikeasti ole sama-asia kuin sitten kun itse olet kokenut jotain. Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Kokoajan tuntuu, että kaikki vaan erääntyvät toisistaan, puhuvat pahaa toisista ja halveksii toisiaan. Se ei oikeasti auta ketään eteenpäin. Mun mielestä tuntisimme itsemme terveemmiksi myös sillä tavalla, jos vain auttaisimme, kuuntelisimme ja pitäisimme toisistamme huolta!<3 Kukaan ei ole toistaan parempi täällä.
Joten kun sulle iskee se "kuolemanuha" tai jokin muu kipeyden hetki, muista ajatella, kuinka ihanalta se tuntuu kun olet taas hetken päästä terve tekemään kaikkea mahdollista, mitä ikinä haluatkaan. Älä jämähdä miettimään kuinka kamala olo sulla on, vaan mieti kuinka hyvä olo sulla on kun olet taas terve<3 Kaikki vaikeammat sairaudet, mielentilat ym. voi myös parantua. Se mitä olen tässä oppinut on, ettei koskaan kannata luovuttaa eikä ikinä kannata menettää toivoa!
puspus,
maija
(anteeksi huono suomen kieleni ;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti