December 1

Moikka <3

Joulukuun eka päivä eikä musta tunnu yhtään siltä! Vai tuntuuko? No kunpa tulis vaan taas lunta, mun mielestä se on niin ihanan vaalean kimmeltävää ja tekee luonnosta niin kauniin näkösen ja tietty jouluisen. Valosampaakin on kun lunta on maassa. Ensilumi tuossa kyllä oli, mutta liian nopeesti se lähtikin. Toivotaan että tulee pian takasin;) Jotenkin silti hassua miettiä, että enään kuukausi niin on 2016 vuosi..huhhuh! Tää vuosi on sujahtanu taas niiin nopsakkaan, ehkä liiankin..toisaalta oikeastaan  mielummin toivookin, että aika menisi nopeasti kuin todella hitaasti, mutta kun tuntuu, että se vaan nopenee ja nopenee...

Vaikka lunta ei näy niin joulumieli voi olla kyllä ihan 100%! Ihana joulunodotus vasta itellekkin on tullut kun kaikki kynttilät, lahjojen ostot, piparien leipominen alkaa...joulu on muutenkin kyllä aika taianomaista aikaa....;) Pitää kyllä ostaa vielä joululahjoja, siivota ja kaikkea muuta ennen juhlapyhiä..tuleekohan kiirus? haha

Voisin vaikka kuinka paljon lisäillä näitä jouluaiheisia kuvia, niin ihanan näköisiä<3

Leivottiin tossa viimeviikolla ekat piparit ja kuunneltiin joulumusiikkia! Sillon kyllä alko vielä enemmän miettimään ja odottamaan joulua. Ja vaikka vuodesta toiseen kuuntelee samoja joululaujuja on ne aina niin yhtä hienoja ja ihania. Musiikki kun mulle on todella tärkeä asia, tuo joululaulut todellakin joulufiiliksen!

ha ha, oikeet taideteoksethan niistä tuli..ei oo kyl vaikee arvata mikä kuuluu mulle..oon niin 'taiteellinen' yskilö ;D Kuulemma piparit olivat kyllä hyviä, mutta odotan silti, että äiti tekee itse piparitaikinan, voittaa kyllä kaupan taikinat helposti!

Mutta se siitä joulusta tällä erää! ;) Onkin aikaa jo hetki kun viimeks kirjottelin tänne. Oon vaan halunnut keskittyä omiin puuhiin kunnolla, etten oo oikeen edes jaksanut. Ajattelin että voisin kirjottaa vähän tän hetkisiä kuulumisia yms vielä..

Niin tosiaan aloitin ns, uudestaan kunnolla salilla käymisen pienen vähän rankemman puoleisen 'mietintätauon' jälkeen ja on tuntunut taas niin hyvältä treenata ja muutenkin fiilikset on ollu todella hyvät! Tunnen taas olevani terveempi ja vahvempi minä. Mulla ei ole ollut nyt kouluakaan hetkeen, joten oon päässy hyvin taas takaisin rytmiin ja tottua. Joulun jälkeen sitten taas alkaa opiskelut. Ja toisaalta odotan kouluun paluuta. Saa enemmän sisältöä viikkoihin ja näkee enemmän taas tuttujakin. :) (vaikka ihan varmasti hermoilen parin kouluviikon jälkeen, että enkö voi vaan jäädä kotiin:D)  

Kun alotin taas treenin ajattelin, että lähen ihan nollasta taas..mutta ei se mennytkään niin. Mulla oli kuin olikin voimia jäljellä eikä ihan vähänkään! Siitä oon kyllä toosi ilonen. Ja kokoajan enemmän ne voimat sieltä palautuukin, sen huomaa!

Nyt kun on ollut hstressitön ja hyvä fiilis, treenikin on kulkenut todella hyvin! Oon vaan nauttinut treeneistä ilman huolia omassa päässä. Kuinka hyvä olo siitä todellakin tuleekaan! Ihan mahtava. Jos vaan vähänkin kiinnostaa, niin kannattaa kyllä mennä testaamaan tekemään salitreenejä! Voin melkein luvata ettei jää ekaksi ja vikaksi kerraksi ;)<3 Silti jokaisella on se oma eri asia, joillakin sama josta nauttii todella paljon ja se on hyvä. Kaikkea uutta on silti ihana ja hyvä välillä testatakkin!

           Aaaivan ihanaa joulukuun alkua !

<3 Maija

Just things

Heipsan!

Vihdoin ja viimein keskiviikkona ihana Chihuahua pentu Maisa (Maiskuli,Maiski,Maippi...:D) saapui <3 Sitä päivää odotin niin paljon! Maisa on sopeutunut niin ihanasti uuteen kotiin ja on se kyllä vaan niin ihana pikkukaveri! Ihana, ihana kasvattajakin löytyi tästä läheltä, joten kaikki meni todella hyvin! Tuntuu, että Maisa olis ollu kotona jo paljon kauammin, mutta hups, ei viikkoakaan..

Kadulla olen saanut paljon kommentteja, että 'mikä noin pieni voi olla', 'kuinka ihana' yms. ja valokuviakin mun pikku Maisasta on napsailtu! :D Ihanaa, että ihmiset tulee ja uskaltaa tulla juttelemaan ja kommentoimaan! Oli tietty kyse sitten mistä asiasta vaan. Kyllä tälläinen söpöläinen sulattaa kovemmankin sydämen. ;)

Pikkusta pitää pussailla ja helliä..<3

Ulos Maisa on jo tottunut toosi hyvin. Ahkerasti käydään, että oppii myös sisäsiistiksi..:) Tänään oli ihana syksyinen sää, joten lenksullekkin oli kiva mennä.

Mun nenä..hmm..taitaa johtua tästä nenäkorusta, sillä Maisa tykkää aina yhtäkkiä naukkasta mua nenästä..xD

Sellaista koira-arkea on ollut tämä viikko...

Paljon muutakin on tapahtunut ja olen selvittänyt taas vähän asioita, niin itseni kanssa kuin muutenkin. Ja pääsemässä eteenpäin uudelleen. <3 Pitäähän niitä kulmakiviä ja kuoppia olla matkan varrella, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, 

Ensiviikolla (vihdoin, ihanaa, apua) takaisin salille treenaamaan ja takaisin tuttuun arkeen...en malta odottaa..ihanaa päästä kunnolla taas treenailemaan, että....<3<3 Kun johonkin on todella 'rakastunut' ja tietää mitä kaikkea hyvää se tuo tullessaan, ei siitä niin vaan päästä irti. Joskus jotkut asiat pitää vaan huomata kantapään kautta..vai miten se nyt sanotaan, hahhah.

Pakko myös sanoa, että olen niiin kiitollinen, että mulla on elämässä sellaisia ihmisiä (valmentajat,perhe,tuttavat...) jotka auttaa mua asioissa eteenpäin ja tukee minua (ymmärtää eri vaiheet ja ailahduksetxD)...kiitos <3 pus

Tästä taas suunta UP, ylöspäääin! Kohti voimakkaampaa huomista. ;) 

<3

 Asiasta miljoonaan...

Tänään tuli kirpparilta ostettua myös iso kasa uusia treenivaatteita! I'm coming for you gym.... Oli Sixdeucen housua, Peak Performancea, Adidasta, Nikeä...ja se kasa (missä oli paitaa, housua + kengät) makso vaan 29e! Ostoskasan kruunas Niken tennarit, mitkä makso 2e. :D ihania löytöjä..:)

Kivaa tulevaa viikkoa kaikille ja ihanaa marraskuun alkua<3 Maisa nukahtikin jo tähän syliin niin kaipa itekin pian painan pää tyynyyn..:) 

ÖITÄ<3

got something to say..

Heippa,

Tässä oon miettinyt, miten tai milloin kirjoittelisin tänne ja mitä sitten ylipäätänsä kirjoittaisin. Tiedättekö sellaista tunnetta, kun olette innoissanne jostain jutusta, mutta yhtäkkiä kaikki kääntyy päinvastoin ja koko jutusta tulee ns. epämiellyttävä? Perustin vartavasten tämän blogin sen takia, että kirjoittelisin treenaamisestani ja omasta elämästäni muutenkin...mutta nyt asiat ovat hieman erillain, miten ne olivat. Tiedän, että kun kirjoitan tästä aiheesta, se jakaa mielipiteitä moneen eri kanttiin, varsinkin fitness- harrastajien keskuudessa, mutta toivon, että te jotka luette tämän olette avarakatseisia..

Eli minä olin siis valmennuksessa viime syksystä kesän loppuun asti. Sanottaisiinko niin, että eka puolivuotta oli valmennuksen 'kulta-aikaa', kävin salilla rennosti ja mieleni oli hyvä, Kun sitten huomasin, että olenkin aika lahjakas tässä lajissa ja kehityin kovaa vauhtia, tuli treenaamisesta ja syömisen täsmällisyydestä minulle todella raskas taakka. Sain paljon positiivisia kommentteja muutoksestani ja ajattelin, että pakkohan minun on nyt sitten tehdä tätä ja näyttää mihin pystyn. Halusin vaan olla paras ja tehdä kaiken niin täydellisesti kuin olla ja voi. Noudatin kaikkia ohjeita liian syvällisesti ja tuntui, että sain lisää paineita kaikkialta. Jos ruokailuni tai treeniaikani myöhästyi hetken olin jo aivan paniikissa. Paineet olivat kovat. Halusin vaan onnistua, mutta aivoni tuntuivat kuin ne kohta räjähtäisivät siihen kaikkeen.

Kesällä sitten en enään oikeen nukkunutkaan, kun stressasin tulevia treenejä ja kaikkea mahdollista...aloin myös kritisoimaan omaa kroppaani, vaikka monet sanoivat miten kovassa kunnossa olen ja niin olinkin. En vain tuntenut itseäni itsekseni enään. Vähän kuin olisin ollut jonkun muun kropassa. Se alkoi ahdistamaan minua. Olin myös todella väsynyt, en ollut levännyt koko vuotena paljoakaan. Olisin varmasti tarvinnut enemmän lepoa, mutta ajateltiin, että kyllä tässä eteenpäin vaan mennään. Kunnes vielä kesällä tapahtui vähän kaikenlaista ja oma pääni oli ihan sekaisin. Olin niin kriittinen ja ahdistunut etten jaksanut enään. En jaksanut mitata joka pienintäkin grammaa ruokaa tai syödä niin paljon kuin olisi tarvinnut, olin kyllästynyt siihen kaikkeen. Sitten ei tehnytkään mieli syödä enään. Tilanne meni siis vähän niinkuin toisesta laidasta toiseen.


Huomasin, että olin tehnyt fitneksestä minulle uuden tavan sairastaa syömishäiriötä.


Minä tiesin, lääkärini tiesi, äitini tiesi, että aloittaessani valmennuksessa se olisi tapa korvata anorektinen ajattelu. Siitä jopa kehkeytyy erilaisia syömisiin liittyviä ongelmia, kuten ollaan nähty sekin, öhöm. Viime syksynä se vain tuntui oikealta ja niin se hetken olikin. Se oli yksi vaihe minkä kokeilin ja kävin läpi. Se oli pelastus siinä kohdassa. Ajattelen niin. En silti kiellä sitä, elleikö monet ole saaneet elämäänsä hollilleen fitneksen avulla, sain minäkin, hetkeksi. Minulle itselleni se ei vaan vaikuta normaalilta enään.

Nykyään silti minulla on yhä aika vaikeaa. En ole valmennuksessa enään. Ja oikeastaan, olen paljon onnellisempi tällä hetkellä. Olen kokoajan saamassa enemmän irti itsestäni. Yritän saada omassa elämässäni palaset kohdalleen. Olen muuttunut aikalailla, kuten sen varmaan huomaakin, mutta tämä on taas yksi vaihe. Tuntuu siltä, että olen taas askeleen oikeassa suunnassa, tavallaan! Mulla on vaan kestänyt hieman kauemmin ymmärtää mitä todella tarvitsen. Kuten The fault in our starts- henkilö Augustus Waters sanoo; "I'm on a rollercoaster that only goes up."

Nykyään teen paljon erilaisia juttuja, olen vapautunut. Valmis kantamaan vastuuta ja nauttimaan elämän lahjasta. Jos vaikka tällä kertaa onnistuisin parhaiten. <3

Mitä silloiseen elääntyyliini tuli, en tosiaan haluaisi sitä enään takaisin. En aio enään ikinä esim. punnita ruokiani. Kuten ravitsemusterapeuttinikin sanoi, ettei se voi olla normaalia, että punnitsee ja miettii jokaisen suupalan minkä suuhunsa laittaa ja mitä se tarkalleen sisältää grammaa myöten. Kyllä terveellisesti voi syödä ilman, että tekee siitä niin ison ja prosentiaalisen merkityksen. Kuten siis monesti sanottu..missä menee se kultainen keskitie?

Minulle tuli myös fiilis, että ihmiset tietävät ja tulkitsevat, tuomitsevat minut ihmisenä sen takia mitä harrastan..."Ai sinähän olet se, joka treenaa aivan hulluna!", "Miten treenit sujuu?!", "Millaista on olla valmennuksessa?" "Paljonko valmennus maksaa?"...sain kuulla ensimmäisenä ihmisen tavatessani esimerkiksi näitä kysymyksiä. Tuntuu, että fitnestä harrastavilla on se juttu, että ihmiset ihailee sinua, koska kireä perse ja niin....elämässä tärkeintä, vai onko? Pitävätkö ihmiset sinusta vain sen takia?

Kieltäydyin usein myös ystävien pyynnöstä mennä johonkin juhliin tai syömään jonnekkin, koska minulla oli sali,sali,sali ja minulla oli omat ruokani ja ajoitukseni, kiittimoi. En halua enään sellaista..JUU mä TIEDÄN, että tästä aletaan väittämään, että kyllä olisit voinut mennä syömään ja siirtää salia jnejne mutta ei, ei minulla. Se elämäntyyli oli jo niiin syvällä mun hankalien aivojen sopukassa.

Joten....

Olen kokenut niin paljon tässä 6 vuoden aikana, ollut pohjalla, noussut sieltä, ollut taas tosi pohjalla jne..fyysisesti ja henkisesti olen käynyt läpi rankkoja nuoruusvuosia. Kaiken tämän jälkeen ymmärrän, että haluan elää vain normaalia elämää ja nauttia siitä niiiin monella eri tavalla miten suinkin vaan voin, keksin ja kerkiän. Haluan itse päättää mitä syön ja miten, milloin menen urheilemaan, miten urheilen ja nauttia siitä. En halua tehdä mistään asiasta itselleni niin suurta, että se menee äärimmäisyyksiin ja kadun sitä myöhemmin. Haluan vaan normaalia elämää, jota meidän kaikkien pitäisi mielestäni elää, omalla tavallaan. Mutta kokeilla saa ihan mitä lystää ja pitääkin!! (En silti todellakaan suosittele kokeilemaan esim. anorektikkona olemista :P), mutta siis erilaisia tapoja, liikuntamuotoja yms...elämä on liian lyhyt elämään kaavoihin kangistuneena.

En halua painaa fitness- elämää lyttyyn niin sanotusti, mutta kerroin ja avauduin vaan omista kokemuksistani ja tunteistani. Te, jotka todellakin nautitte siitä elämäntyylistä ja kaavoista ym. olen iloinen puolestanne, että olette löytäneet sen oman keskitien ja polun jota kuljette! Onhan fitness monella tapaa hyvin palkitsevaa myös, en sitäkään kiellä, en en. Mutta nauttikaa siitä ja tehkää sitä mikä tuntuu oikealta ja hyvältä. :) <3

peace&lovee,
 Maija

I like..

Moikkamoi!

Ajattelin tässä iltani kuluksi tehdä postauksen, jossa kerron kuvilla ja muutamalla sanalla joistain mieleen tulevista jutuista ja asioista, joista pidän..:) here we go..

DRAKE

<3 Draken musiikki on vaan maailman parasta, nautin aina hetkistä jollon kuuntelen Drakea. (Drakella on myös hyviä sitaatteja..)

MAKEUP

Rakastan kokeilla uusia meikkaustyylejä ja muutenkin käyttää meikkiä. Harvoin (todella harvoin) mua missään edes näkyy ilman jotain meikkiä.

STAINER'S SALLAD

Oi luoja miten hyvää! En hirveästi tykkää käydä missään ulkona syömässä, mutta nämä..ah! Isokarhussa sijaitsevassa Stainer-kahvilassa. Maksaa 8,90e, kyllä on hintansa väärti. 

(kuva:weheartit)

MOTORBIKES

Oma unelmani on omistaa itse tuunattu Harley Davidsonin pyörä! Sillä ajelisin ympäri Eurooppaa ja USA:n halki! Someday... Ylhäällä kuva mun kypärästä, jonka löysin Byggmaxista (? :D) rakastan sitä! Kiinnitin siihen taakse vielä rikkinäisestä korusta ison kotkan.

(kuva:weheartit)

ROOM & STYLE

Kun astuu huoneeseeni, huomaa kyllä heti mistä pidän..sanonkin, että huoneeni on mulle kuin oma 'shopping mall' :D en silti malta odottaa kevättä, kun saan sisustaa oman kämppäni! 

Tykkään myös omasta tyylistäni. Se on aika erikoinen välillä, tiedän, mutta rakastan laittautua ja pistää omanlaiset vaatteet päälle! On myös ihanaa nähdä ihmisiä, jotka pukeutuu juuri niin kuin itse haluaa. U go babes! :)

(kuvat:weheartit)

TATTOOS

Yep, heikkous. Ja miehet, joilla on tatuointeja.. wow. Ja niin asiaan..:D mielestäni tatuointia ei silti oteta 'huvin vuoksi', vaan sillä pitää olla jokin merkitys itselle. Aion ensivuonna ottaa ekan tatuoinnin ja olen suunnitellut jo minkälaisen siitä haluaisin.

TEA

Oi, mä niin rakastan teetä. Juon aina iltaisin kupin tai kaksi teetä. Parasta on mielestäni Clipperin lakritsa tee (kannattaa kokeilla. Punnitse&Säästä kaupasta ainakin saa reilulla 3e:lla) ja vihreä tee kanssa on ihanaa!

NEW HAIRSTYLES

Tykkään leikitellä hiuksillani, ja tälläkertaa halusin sivusiilin! Epäröin kyllä, mutta tykkään tästä todella paljon! Onneksi käväsin parturissa leikkauttamassa.

BEST FRIEND FOREVER

En tiedä mitä tekisin ellen olisi löytänyt Miraa.. Mira on mulle kuin oma sisko, jolle voi puhua kaikesta ja tiedän, että Mira aina auttaa mua kaikessa. Toivoin ennen Miran tapaamista, että löytäisin hyvän kaverin, jonka kanssa voi tehdä kaikkea kivaa niin sitten löysinkin. Onneksi! Olet maailman paras ystävä ikinä mitä olisin voinut toivoa<3 love you my beauty sis <3

AND THEN JUST RANDOM STUFFS THAT I LIKE...

:)

Sleep well everyone,

<3: Maija